Jostain syystä ei ole juurikaan tullut tutustuttua Turun kulttuuripääkaupunginvuoden tarjontaan. Nyt päätimme mieheni kanssa korjata asian ja kävimme lauantaina tutustumassa Logomoon. Ja koska taiteen katselemisesta tulee nälkä, suuntasimme Logomosta Food culture club -ravintolaan Aurajoen varteen. Olin varannut muutama viikko sitten pöydän tästä Chez Dominiquen pop up -ravintolasta, joka sijaitsee koko heinäkuun ajan Läntisellä Rantakadulla. Varauksen teko oli tarpeen, sillä kaikki pöydät oli buukattu täyteen. Astuessamme ravintolatelttaan ensivaikutelma oli hyvä. Oli ihanaa poistua turistien tukkimasta jokirannasta (keskiaikamarkkinat) huvilatelttaan, jossa oli leppoisa ja kiireetön tunnelma. Oli miellyttävää huomata, että ravintola oli erittäin viihtyisä. Täytyy myöntää, että olin etukäteen suhtautunut hiukan varauksella teltassa syömiseen. Nautiskelimme aluksi baarin puolella raikkaat basilika-inkivääriaperitiivit, jotka kaikinpuolin loistava baarimikko oli sekoittanut. Käykääpä itse katsomassa tätä tiskin takana hääräävää mikkoa. Niin tiedätte mitä tarkoitan 🙂 . Muutenkin kyllä täytyy antaa pointsit baarin pojille. Sillä puolella palvelu oli ensiluokkaista alusta loppuun saakka.
Melkein avokeittiö. Työn touhua oli hauska seurata.
Ruokasalin henkilökunta ei valitettavasti pystynyt aivan samaan kuin baarin puoli. Palvelu oli jähmeää. Tarjoilijamme ei tiennyt mikä oli päivän vaihtuva erikoisannos. Sekä vettä että viiniä ei muistettu tarjoilla ennen ruokien pöytiin saapumista. Minulle tarjoiltiin väärä alkuruoka jne…. Ainakin osa salin henkilökunnasta oli siis ilmeisesti palkattu paikallisesti, eikä tuotu ravintolan mukana Helsingstä. Häpeän Turun puolesta. Oletan nimittäin kuitenkin, että tarkoitus on ollut palkata paras mahdollinen henkiökunta, mitä Turussa on ollut tarjolla…
Ruoka oli hiukan vaihtelevaa tasoltaan. Aloitimme ateriamme ennen alkuruokaa tarjottavilla päivän erikoisilla, jotka maksoivat 5 euroa/ kpl. Tarjoilija kauppasi näitä nimenomaan pieninä maisteluannoksina, jotka voisi nauttia varsinaista alkuruokaa odotellessa. Kuvauksen perusteella odotin jonkinlaista makutikkaria tai muuta amuse bouchea. Hämmästys oli valtava kun saimme eteemme hillopurkeista tarjottavat possu-ankkapateet, joissa lihaa oli valehtelematta noin 200g/ annos! Maistelin purkista muutaman lusikallisen, koska halusin jättää mahaan tilaa muullekin ruualle. Tuntui hassulta jättää tätä maukasta ruokaa lähes täysi purkki pöytään. ”Kyllä, se on erittäin hyvää. Nyt voittekin heittää sen roskiin…”. Alkuruokasalaattini oli hyvin pelkistetty, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Ei siis mikään tajunnanräjäyttävä makuelämys. Toisaalta kyseessä olikin jonkun muun tilaama ruoka, joka vahingossa tuotiin minulle. En tiedä miltä tilaamani gazpacho olisi maistunut, koska päätin syödä salaatin (kun tarjoilija tällaista mahdollisuutta tarjosi), enkä jäädä odottelemaan toiseen kertaan alkuruuan valmistumista. Ehkä salaatti olisi ollutkin loistavaa, jos tomaatit olisivat maistuneet samoilta kun Toscanassa.
Sen sijaan sienirisotto, jota söin pääruuaksi, oli mieletöntä! Verbaaliset rajani tulevat vastaan – en pysty riittävästi ylistämään tuota makusinfoniaa. Siis se oli yksinkertaisesti parasta risottoa, jota olen KOSKAAN syönyt. Siis aivan mahtavaa! Jos siis menette vielä käymään FCC:ssa, maistakaa nyt ihmeessä tuota ihmettä! Jälkiruokani, perinteinen sitruunapiirakka oli hyvää ja kaunista. Jotenkin vain mikään ei tuntunut enää miltään tuon risoton jälkeen.
Ilmeestä näkee, että ruokabloggaria vähän jänskättää… (Vasemmalla tsempparini, jota ilman en olisi uskaltanut pyytää kuvaa. Kiitti!)
Myöhemmin illalla, kun keskustelin uuden kamuni (heheh) Hansin kanssa loistavasta sienirisotosta, selvisi, ettei tuollaista risottoa valmisteta kotikeittiössä. Riisi oli jotain lajiketta, jota ei myydä lainkaan Suomessa. Lisäksi risoton voimakas sienen maku on saatu aikaiseksi uuttamalla sienistä makua erityisellä laitteella. Nyyh. Olisin halunnut edes yrittää…. Toisaalta sain vinkin, että kuivattujen sienien liotuslientä kannattaa ainakin kokeilla risottoon kasvisliemen oheen. Hyvähyvä. Niin teen. Nöyrää nyökyttelyä.
Ruokablogi Sitruunaruoho 
Kiitos paljon FCC-vinkistä! Suuntaamme ensi viikolla Turkuun ja tässäpä olisi yksi mielenkiintoinen ravintolavaihtoehto. Voisitko vinkata mistä teit pöytävarauksen, kun se ei mulle tuolta nettisivuilta selvinnyt?
Varaus tehdään Chez Dominiquen kautta ! puh 09 – 612 7393
Kiitos vinkistä! Turussa tulee aina kesäisin käytyä ja FCC täytyy ehdottomasti kokeilla.
Oliko teillä sattumoisin tarjoilemassa vaaleatukkainen mieshenkilö? Saimme TÄYSIN ala-arvoista palvelua kyseiseltä ”asiakaspavelijalta”. Ehkä huonointa saamaamme ”pavelua” ja koko seurueemme oli ihan tyrmistynyt. Onneksi tarjoilijaksemme vaihtui iloinen ja ystävällinen tyttö, jonka loistava asenne ja palvelualttius korjasivat pienen haparoinnin työskentelyssä.
Ruoka, kylmä alkukeitto (jota sinä et saanut maistaa?) oli ihan miellyttävä ja ihastuin kovasti grillattuun puolikkaaseen kanaan. Kuulostaa uskomattomalta, mutta en tosiaan tiennyt, että grillikana voisi olla niinkin maukasta! Valehtelematta parasta syömääni kanaa. Toivoakseni ehdin mahdollisesti käydä täällä vielä toistamiseen, vaikka saamamme pavelu tai lähinnä sen puute ei päätä huimannut.
Ei ollut mieshenkilö tarjoilemassa meille. Mutta ilmeisesti tarjoilu on ollut kauttaaltaan tasaisen huonoa, koska eräs ystäväpariskuntani, joka oli myös käynyt syömässä FCC:ssa, oli saanut täysin ala-arvoista palvelua. Eikö vaan ole käsittämätöntä! Luulisi, että haluttaisiin vaatia edes jonkinlaista tasoa. Itse myös haluaisin kuitenkin käydä testaamassa lounaan FCC:ssa tai sitten sen lasten jäätelö-lettukestit 🙂 . Toivottavasti silloin kaikki on sujuvampaa.
Noh, kerrottakoon koko tarjoiluprosessi vaikka kaikkien huviksi, jos ei muuta.
Olimme varanneet pöydän ja saamme odottelun jälkeen herra X:n pysäytettyä. Kysymme, onko kaikki pöydät varattu (kyseessä lounaan jälkeen, mutta ennen illalista oleva, hiljainen suvantovaihe). Saimme valita pöydän varsin vapaasti ja istuimme pöytään. Tarjoilija länttää listat pöytään kysymättä mahdollista aperitiivia tms, tai ylipäätään sanomatta mitään. Olimme hiukan ihmeissämme jo tästä ja luimme listat sitten, joka muuten poikkesi netissä olevasta, mikä oli hiukan pettymys. Katselimme reilun vartin listoja ja tarjoilija palloilee ees taas, ottaa laskun viereisestä pöydästä, muttei kysy samalla tilauksiamme, vie juomaa toiseen viereiseen pöytään, ei edelleenkään kysy mitään, vaikka näkee listamme koskemattomana kasassa pitkään ja hänellä selvästi oli aikaa, kun tuohon aikaan ei kovin moni ollut syömässä.
Lopulta sitten suvaitsee saapua kyllästyneenä pöytään ja lähes tuhahtaa, että ”Mitä te nyt sitten otatte?” Ilmoitan ottavani jonkin kuivan alkudrinkin. Tarjoilija kääntää selkänsä ja lähtee pois kysymättä muulta seurueelta mitään. Ilmeemme olivat varmasti varsin hämmentyneet, kun oletimme, että kaikki saavat samantien ruokansakin tilata. Menee viitisen minuuttia, kun juoma ruodaan pöytään. Tarjoilija laskee juomani pöytään sanomatta mitään ja minä seurueen ainoana naisena aloitan, että ”Juu, minä ottaisin alkuun…” Valitettavasti en ehtinyt sanoa edes lausetta loppuun, sillä tarjoilija on alkujuoman tarjottuaan välittömästi kääntänyt selkänsä ja astelee jo toisaalle! Tässä vaiheessa alkoi tilanteen absurdius jo miltei naurattaa. Tuntui siltä, että kyseinen henkilö ei halunnut olla missään tekemisissä asiakkaiden kanssa. Palloili ympäriinsä ja yritti näyttää tekevänsä jotain.
Odottelemme ihmeissämme tylystä käytöksestä ja tässä vaiheessa pöytäämme alkaakin hoitaa herttainen, joskin hiukan kokematon tyttö. Tosin tämän kokemuksen puutteen hän korjasi loistavalla, iloisella asenteella, joka puuttui edelliseltä täysin. Tarjoilija osasi ottaa myös erikoisruokavaliot hienosti huomioon ja kysyi keittiöstä, kun itse ole epävarma.
Itsekin Michelin-ravintolassa tarjoilleena pidän tuollaista alun miestarjoilijan käytöstä KÄSITTÄMÄTTÖMÄNÄ, olkoonkin, että kyseessä oli ”vain” katuruokaravintola, joka nyt sattui kantamaan Hans Välimäen nimeä. Rossoissakin saanut parempaa palvelua! Noh, ruoka oli kyllä hyvää. Palaute lienee aiheellinen tuosta palvelusta…
Kyllä tosiaan on käsittämätön tarina! Mutta voin hyvin uskoa, koska itse saimme hiukan samantyyppistä palvelua! Mutta kun minusta kyseessä ei ole vain katuravintola. Ravintola mielestäni esittelee Turkulaisille jollain tasolla Chez Dominiqueta, ainakin niille , jotka eivät ole C. D:ssa käyneet. Vaikkei ravintola itse Chez Dominique olekaan, niin nettisivuilla kuitenkin annetaan ymmärtää, että hiukan kuitenkin on. ”Chez Dominique on jo kahtena kesänä vieraillut menestyksellä Savonlinnan oopperajuhlilla. Nyt on Turun vuoro.” Noin se ilmaistiin. Kun itse olimme syömässä, oli Välimäki itse myös todellakin paikalla ja kokkaamassa.
Kesäinen Turku ja tuo ravintola houkuttaisi, mutta jotenkin nuo teidän käyntikokemukset kylmää. Hans Välimäestä oli muuten artikkeli uudessa Kodin Kuvalehdessä. Luulisi, että antaisi jo kenkää tuollaiselle tarjoilijakundille.
Niinpä! Sitä minäkin ihmettelen, että annetaan tuollaisten jatkaa työntekoa. Mutta ehkä se on tämä kesäaika ja työntekijöiden vaikea saatavuus. En tiedä. Kannattaa kuitenkin käydä, kallistun kuitenkin sille puolelle. Ja kannattaa kyllä testata myös baarin puoli!
Sain nyt tehtyä varauksen brunssille DBTL viikonloppuun. Saa nähdä, mennäänkö sitten kuitenkaan, kun luen näitä kommentteja. Varaus on kyllä syytä perua ajoissa, sillä meilissä oli loppukaneetti ” Peruuttamattomista varauksista veloitamme 150€/henkilö” :O En tiedä, koskeeko tuo sitten vaan Chez Dominiquea Helsingissä.
Olen samaa mieltä Dean kanssa. Kannattaa kuitenkin mennä! Ja brunssi DBTL-viikonloppuna voi olla elämys 🙂
Sarihoo, me varasimme puhelimitse, eikä tuollaista kyllä meille sanottu. Etenkään, kun ruokalaskumme (ilman alkoholia) oli n. 15-25 e per henkilö, miten tuolla ajatuksella edes VOI pyytää 150 e, jos unohtaa varauksen? Suosittelen kokeilemaan erinomaista grillikanaa, niin arkiselta kuin kuulostaakin. Seurueen muilla jäsenillä nimittäin iski annoskateus. 😉 Hyvää pavelua et sitten tule saamaan, mutta ruoka oli erinomaista ja tämän vuoksi mieluusti kävisin uudelleen.
Meitä oli siis kolme henkeä.
No enpä lähtisi julkkiskokin liikeideaa tai ainakaan toteutusta kehumaan.
Menimme tänne äärimmäisen positiivisina mutta lähdimme varsin pettyneinä 27.7. Toki on niin, että Turusta puuttuu edelleen sellainen itsevarma kansainvälisen tason ”laaturuoan” ravintola, joita Helsingissä on lukuisia. Tämäkään ei kuitenkaan ole se.
Mikään tässä julkkis-rahastus pop-up ravintolassa ei säväyttänyt, ravintolassa pyörineen julkkiskokin väsyneestä ilmeestäkin näki mistä oli kysymys. Joko Turku oli hänelle pettymys, ja viimeiset päivät olivat tervan juontia, tai sitten ajatus helposta rahasta kulttuurikaupunkivuonna ei ollut toiminut.
Ikävä sanoa, mutta hommassa ei ollut ainakaan enää loppusuoralla rehellinen ja positiivinen laatuun pyrkimisen meininki, jota tästä haimme. Listaa oli jo karsittu rajulla kädellä, eikä saamamme sapuska ollut millään muotoa wau-efektin arvoista. Tällaista muonaa tekee vaivatta kotonakin, joskaan en keksisi laittaa kuivia ja sitkeitä patongin kappaleita tomaatti-juustosalaattiin. Enkä laittaisi pientä terävää (hengenvaarallista) muovinpalaa jälkiruokaan (!) Siitä mokasta olisin voinut tehdä isommankin numeron, mutta viimeisteli oman käsitykseni siitä, missä tämä kokkikuuluisuus tätä nykyä menee. Alamäki on jo alkanut?
Tarjoilijan tavoite oli selvästi myydä alkoholijuomia, niissähän on paras kate. Ruoka oli sivuroolissa, eikä siitä edes puhuttu sen enempää palvelusuorituksen aikana. Viinisuositus meni ihan hyvin, mutta punaviiniä kaadettiin pitkin lasia, eikä asialle tehty mitään ilman että pyydettiin. Vaimoni oli saada punaviiniä vaatteilleen.
Käymme toisinaan laadukkailla aterioilla Suomessa joko yksityisesti tai töiden puitteissa. Chez Dominique ei tämän jälkeen ole enää käyntilistalla.
Voi ei….Taso oli huono kun kävimme, mutta kuullostaa, että kuukauden aikana taso on entisestään laskenut. Hah! Tuota järkyttävää samaa salaattia tarjoiltiin minullekin alkuruuaksi! En ymmärtänyt sen ideaa…
Joo en kyllä käytä rahoja nyt tuonne. Täytyy hakea elämykset muualta 😉 Aiomme mennä testaamaan Bossalinan brunssin.
Hei, Jostain eksyin tähän keskuteluun ja näinkin jälkikäteen,mutta kirjoitetaan kuitenkin. Itsekkin ko.Ravintolassa käyneenä kesällä, sain puolestani aivan ihanaa palvelua ja aivan ihanaa ruokaa. Tarjoilijana oli pirteä tyttö ja menu oli sienirisottopitoinen.Viinisuositus meni nappiin. Luulen, että tällaisen Pop-Up ravintolan pystyyn laittaminen vaatii suurta heittäytymistä,kun kaikki ei varmastikkaan ole yhtä helppo toteuttaa, kuin stabiilissa ravintolamiljöössä. Ainahan ei kaikki varmasti kellään, edes Gordon Ramsaylla mene niin,kuin Strömsössä. Itse ulkomaisessa ”hienommassa” ravintolassa tarjoilleena tiedän,mistä puhun. Turun Projektin ei varmasti ollut tarkoitus olla sama asia, kuin emo ravintolan Helsingissä. Tiedän, että ,mukaan oli palkattu myös alan opiskelijoita,joille avautui suunnaton tilaisuus oppia,mikäon aivan mahtava kädenojennus Hans Välimäeltä, Pop Upin tarkoitus on tuodailoa ihmisille ja ne on aika luovia,kokeiluluonteisia projekteja, sellaisissa olosuhteissa, missä niitä ei yleensä ole helpoin toteuttaa. Ne ovat vähän kuin oma Extreme-alansa.Epäonnistuymisia sattuu ja ihmisten,jopa tarjoilijoiden voimavarat ovat rajallisia. Pop Up-aate on kuin elämänmakuinen graffitti Bronxin sivukujalla. Monikaan ei uskaltaisi heittää lusikkaa samalla tavoin soppaan, kuin Hans ja hänen kesäinen ”korporaationsa”. Monet asiat olisivat maailmassa jääneet tapahtumatta,jos joku rohkea ei olisi joskus yrittänyt, heittämällä likoon itsensä ja ideansa, ehkä välillä epäonnistuenkin ja tämän tietävät kaikki.