Ravintola Muru

Viime viikonloppuna vietin ystävieni kanssa hartaasti odotettua tyttöjen viikonloppua Helsingissä. Samalla possella on niin terapoitu toisiamme kuin reissattu Berliinissä. Nyt kun olemme kaikki taas työelämässä, on monipäiväisen reissun järjestäminen hieman haasteellisempaa. Siksi kohteeksi valikoitui (jälleen kerran) pääkaupunki, jonne vuorokauden piston tekeminen on yksinkertaista ja edullista.

Skumppaakin hieman maisteltiin… Kuvassa ystäväni R.

Yksi reissujemme kohokohdista on tietysti aina syöminen :D. Nyt meitä onnisti, sillä pääsimme viimein herkuttelemaan tämän vuoden alussa vuoden ravintolaksi ja tällä viikolla Suomen toiseksi parhaaksi ravintolaksi valittuun bistrohenkiseen Muruun! Tämä vaati pöytävarauksen tekemisen useita kuukausia etukäteen, mikä on tietysti hieman harmillista, mutta illallisemme jälkeen en enää lainkaan ihmettele ravintolan suosiota.

Muru on kaikki kehunsa ansainnut erinomaisen ruokansa ja välittömän palvelunsa ansiosta. Ruuan hinta on laatuun nähden jopa edullinen. Päivän menu maksaa 49 euroa, kuten edellisestä kuvasta näkyy, ja sillä saa vaikkapa omin kätösin poimittuja tatteja, kaverin kaatamaa hirveä ja mielettömän tuoretta nieriää. Lista vaihtuu usein saatavien raaka-aineiden mukaan, mutta muutama klassikkoannos on tarjolla aina.

Pöytäseurueemme nautiskeli päivän menun, joka koostuu neljästä annoksesta. Saimme hauskasti pussista tarjoillun alkuleivän ja sitruunaisen levitteen jälkeen hirvicarpacciota rapsakan punajuuren kera, täydellisesti paistettua nieriää hummerikastikkeella ja punaisella riisillä, juustoja ja kirsikkahilloketta (ja itkettävän hyvää portviiniä kaverina) sekä loppuun vielä tuulihatun praliinitäytteellä kera kotimaisista omenoista tehdyn sorbetin. Pidimme ruokien runsaista, mutta yksinkertaisista mauista kovasti. Annokset olivat myös sen kokoisia, että miehetkin olisivat saaneet vatsansa täyteen! Ainoan miinuksen annoimme tuulihatusta, joka tuntui olevan ihan ylimääräinen muuten niin hyvänmakuisessa jälkiruuassa.

Pitkin ateriaa ihana isäntämme Niki kertoili ruokien ja viinien taustoista ja vastaili hyvin kärsivällisesti kysymyksiimme, joita riitti :D. Ekstrana Niki toi meille vielä annoksen suklaafondantia, kun (ilmeisesti hyvin kuuluvaan) ääneen pohdiskelimme, että sitäkin olisi ihana maistaa. Se oli ihanaa – niin eleenä, kuin makuna!

Yksi meistä muuten vaihtoi alkuruuan bouillabasseen – siinä kohtaa meinasi meihin muihin iskeä annoskateus. Sen parempaa bouillabassea en ole ikinä maistanut (edes suosikissani Neljässä vuodenajassa, jonka vastaava annos on ihana). Ja minä sain sitä vain lusikallisen, nyyh! 😉 Yritimme kovasti suostutella Nikiä perustamaan spin-offin Tampereelle, menestykseen riittäisi aivan varmasti se, että tarjoaisi lounasaikaan vain bouillabassea. Ehkä vielä tämäkin päivä koittaa. Jäämme odottamaan. 😀

Vatsat täynnä ja ilmeet muikeina lähdimme vielä kaupungille. Kiitos vielä Murut ja murut ihanasta illasta.