Osallistuimme aikoinaan Hotelli Helkan järjestämään blogikisaan. Voittoa meille ei tullut, mutta osallistumisesta saimme palkkioksi yöpymislahjakortin. Saimme viimein viime viikonloppuna käytettyä lahjakortin, kun kohtasimme Hesassa rennon shoppailumatkan merkeissä. Hyvin syöminen kuului tietysti ohjelmaan myös, joten kaupunkikierroksen ja ostosten ihailun sekä pienen virkistäytymisen jälkeen suuntasimme illalliselle Chez Dominiqueen.
Valmiina dinnerille
Kahden tähden ravintola ei ole ihan jokakertaista settiä tyttöjen matkoilla – tässäkin tapauksessa kokemuksen mahdollisti aiemmin syksyllä napattu City Dealin setti. Kuuden ruokalajin yllätysmenu kahdelle maksoi 129 euroa, viinipaketit myydään erikseen. Hennalle tähtiravintolassa vierailu oli ensimmäinen kerta, Taru on syönyt yhden tähden ravintoloissa pari kertaa aiemmin.
Ravintola on pieni, asiakaspaikkoja on viitisenkymmentä. Sali on varmasti useimpina iltoina täyteen buukattu. Varasimme pöydän 1,5 kuukautta ennen h-hetkeä, ja saimme pöydän suomalaisittain myöhäiseen aikaan, vasta iltayhdeksän jälkeen.
Sisustukseltaan ravintolan varsinainen sali on jopa ankaran pelkistetty, liki kliininen. Lämpöä tuo baarin kerroksellisempi sisustus ja sisääntulon näyttävä viiniseinä – lasin takaa voi ihailla satojen pullojen kokoelmaa.
Henkilökuntaa ravintolassa riittää ja samaa pöytäseuruetta palvelee liki koko seurue. Tästä johtuen palvelu tuntuu hieman persoonattomalta – henkilöt vaihtuivat tiuhaan läpi aterian. Tämän tason ravintolaan kuuluvat maneerit – kuten lautasliinan asettelu syliin tai leivänmurujen siivoaminen – hoidetaan hienostuneesti.
Entäs se itse ruoka sitten..? On vaikea kuvailla kokemusta, joka on niin erilainen, kuin ns. tavallisessa ravintolassa illallistaminen. Ulkoisesti jokainen annos on kuin taideteos, kaunis pieni asetelma. Osa annoksista tarjoiltiin kivialustoilta, mikä toi mielenkiintoa kattaukseen. Raaka-aineita ja vivahteita on yhdessä annoksessa useita, kerroksittain. Annoksen materiaalit etenkin lisukkeissa ovat jotain erilaista, mihin on tottunut. Välillä mennään jo kokeellisen puolelle. Menussamme oli paljon paperinohuita, läpikuultavia sipsityylisiä lastuja ja erilaisia jauheita perinteisempien ainesten rinnalla. Yhdistelmät ovat välillä yllättäviä, esimerkiksi suklaan ja fenkolin liitto. Toisaalta myös klassikkoja löytyy – kuten annos, jossa oli ankanmaksaa, päärynäsorbettia ja lämmintä skonssia. Tarun suosikiksi nousi juuri ankanmaksa-annos, molemmat pidimme myös täydellisen kypsyisestä kampasimpukasta. Henna ihastui erityisesti pienestä hillopurkista tarjoiltuun fenkoli”latteen”. Läpi aterian joimme suositusviinejä, mutta puolikkaana settinä. Tämä mahdollisuus oli ilahduttava – saimme hyviä viinejä, mutta kohtuullisia annoksia.
Ruokailun lomassa saimme tilaisuuden jututtaa myös itse chefiä. Hans Välimäki sai vastata teräviin 😀 kysymyksiimme erityisesti lisäkkeistä ja jauhomaisista koostumuksista – tietyt maut saa kuulemma parhaiten esiin nimenomaan jauheissa. Myös huippukokin muut projektit, kuten tulevat tv-tuotannot, kuulostivat mielenkiintoisilta.
Chez Dominique on elämys, joka pitää itse kokea. Toivottavasti ravintola panostaa jatkossakin City Dealin kaltaisiin mahdollisuuksia, jolloin vähän pienemmän budjetinkin asiakkaat pääsevät maistelemaan ravintolan taideteoksia.
Ruokablogi Sitruunaruoho 
Kauniit ruoat ja kauniit on leiditkin. Miten muuten teihin ja kuvien ottamiseen ruoista suhtauduttiin? Kerroitteko, että olette bloggaajia?
Hahah! Ehkä meitä pidettiin vähän turisteina, mutta en jaksa välittää. Ruoat olivat niin upeita, ettei niitä voinut jättää kuvaamatta. Kerroimme kyllä olevamme bloggaajia ja kysyimme luvan.