Etsitkö viikonlopuksi rentoa ruokapaikkaa Tampereelta? Mene testaamaan Inez! Kyseessä on manselaisen Gastropub-ketjun uusin tulokas Pellavatehtaankadulla. Oman kokemukseni perusteella ketjun ravintoloissa on saanut aina hyvää ja kohtuuhintaista ruokaa – ehdoton suosikkini on Gastropub Tuulensuu. Olin pistäytynyt ravintolassa aiemminkin, mutta keskityin sillä kertaa cavaan, jonka totesin erinomaiseksi. Tällä kerralla oli tarkoitus nautiskella myös Inezin espanjalaiseen keittiöön nojaavasta tarjoilusta. Odotukset olivat siis korkealla, kun viikko sitten marssin ravintolaan seuranani neljä ihanaa ystävääni. Kiitos tytöt seurasta!
Ravintola on avattu viime vuoden marraskuussa, ja tuntuu löytäneen asiakaskuntansa mukavasti. Aikaisin lauantai-iltana ravintolassa oli useampi seurue nautiskelemassa tapaksia. Ravintola on auki joka ilta yökahteen, viikonloppuisin musiikkia soittaa dj ja arkisin tarjoillaan myös lounasta. Sisustus on nuorekas ja moderni, mutta viihtyisä: valkoisia korkeakiiltoisia pintoja yhdistellään tummaan puuhun, kaakaonruskeaan ja Kartellin oransseihin muovituoleihin.
Ineziin voi pistäytyä nopeasti nauttimaan pientä suolaista, tai istua iltaa pidemmän kaavan mukaan – kumpikin vaihtoehto toimii. Kylmiä tapaksia voi hakea yksittäin itse tarjoilutiskiltä viinilasillisen kaveriksi, mutta isommat tilaukset tarjoillaan pöytään. Inezin lista on houkutteleva: tarjonnasta löytyy niin kylmiä, kuin lämpimiä tapaksia (3-4 e/annos), lisäkkeitä (4 e) sekä ala carte -annoksia (12,5-19,5 e). Jälkkäreitä (6,5 e) unohtamatta! Me keskityimme tapaksiin. Tilasimme erilailla maustettuja manteleita, lihapullia, manchego-juustoa, limemarinoitua artisokkaa, chilillä ryyditettyjä katkarapuja, kanaa, vihreää salaattia… Ruuat tuotiin pöytään hauskoissa pikkukipoissa ja yksi annos on juuri sopivan kokoinen – kolmesta tai neljästä kipollisesta saa jo aterian. Espanjalaiset viinit tukevat ruokia oivasti.
Pääasiassa koko seurueemme kehui ruokia. Vihreä salaatti sisälsi grillattuja vihanneksia – ihanaa! Pähkinät olivat sopivasti maustettuja, ja niitä oli paljon. Kana oli mehevää ja lihapullat herkullisia. Raatimme tuomitsi kuitenkin artisokka-annoksen kelvottomaksi: purkkiartisokkia oli maustettu limetillä, mutta se ei maistunut pistävän säilykeliemen maun läpi. Paras annos oli katkaravuista: sopivasti maustettu liemi ja suussa mukavan tuntuiset ravut olivat täydellisiä.
Seuralaiseni valitsivat jälkkäriksi churroteja suklaadipin kaverina – eli paistettuja munkkitikkuja, joita sai kastella suklaaseen. Toimiva setti! Itse tilasin friteerattua maitovanukasta appelsiinisorbetilla ja sahramisiirapilla. Kuulostaa ihanalta, eikö? Appelsiinisorbetti olikin mukavan raikasta, mutta maitovanukas oli kummallinen köntti, joka maistui ihan samalle, kuin seuralaisten churrotit. Vielä kun annoksesta oli unohtunut sahramisiirappi, ei kokonaisuus ollut kummoinen. Siirappi lisättiin jo maisteltuun annokseen pyynnöstä, ja se olikin hauskanmakuinen yksityiskohta annoksessa. Ensi kerralla valitsen kuitenkin jotain muuta.
Kokonaisuutena ravintola on minun makuuni: hyvää ruokaa sopivankokoisina annoksina, mukava juomalista ja nuorekas ympäristö. Siispä seuraavaa käyntiä odotellessa :).
Ruokablogi Sitruunaruoho 
Vierailimme myös Inezissä kavereittemme kanssa. Itse söimme ala carte -listalta. Kaikkien ruoka oli herkullista, mutta meillä oli myös jälkiruokien suhteen hieman pettynyt olp. Yksi seuralaisistamme söi tuota vanukasvaihtoehtoa. Mielestämme se oli hivenen outo, vanukkaan koostumuksesta tuli lähinnä mieleen raa’aksi jäänyt munkki. 🙂 Itse söin omenapiirakkaa, jonka pohja oli hyvin kuiva ja mauton. Paikan ruoat saavat isosti peukkuja, mutta jälkiruoat olivat pettymys.
On ärsyttävää, jos ateria on muuten hyvä, mutta jälkkäri on jollain tapaa pettymys. Se lässäyttää koko tunnelman. Vanukas oli tosiaan outo köntsä, ehkä (toivottavasti) jatkokehittävät sitä vielä…