Meillä on ollut tapana käydä silloin tällöin lasten kanssa lyhyillä metsäretkillä. Meidän lähinurkilta lähtee kätevästi reitit Birgitanpolulle ja Iso Naistenjärven laavulle. Nyt lasten ollessa jo vähän isompia (6, 9 ja 11), kaikki jaksavat kävellä useamman kilometrin vinkumatta. Alkaa siis olla mahdollista valloittaa ihan uusia patikointireittejä – niitähän Suomessa piisaa.
Minäkin olen viimein pääsemässä siitä ennakkoluulosta, että retkeily on tuskaista rämpimistä märissä lenkkareissa liukkaalla kallionkielekkeellä, hyttysparven ympäröimänä. Hyvin hoidettuja ja helppokulkuisia patikointireittejä on vaikka miten paljon. Jo tunninkin ajomatkan päässä kaupungista löytyy isoja kansallispuistoja, joissa kelpaa kuljeskella. Usein paljon lähempääkin! Hyvä opas lapsiperheille ja kaltaisilleni ”retkeily on tuskallista” -väärinajattelijoille on Lapsiperheen retkeilyopas, johon on dokumentoitu 80 helppokulkuista retkeilyreittiä ympäri Suomen. Näillä reiteillä pärjää päiväretkellä ilman sen kummempia varusteita. Varsinkin tähän aikaan vuodesta sankassakin metsässä patikointi on miellyttävää, sillä hyttysiä tai muiden lomalaisten ryysistä ei vielä ole.
Minusta parasta retkeilyssä on ehdottomasti se, että yhteinen patikointi pöpelikössä antaa ihan erilaisia mahdollisuuksia pitkiin antoisiin keskusteluihin kuin kotona, jossa on aina tarjolla kaikkea muuta tekemistä pyykinlaiton, YouTuben, läksyjen, konmarittamisen ja iLaitteiden muodossa. Patikoinnin ohessa päästään rauhassa hassuttelemaan, lauleskelemaan ja juttelemaan kunkin lapsen kanssa erikseen. Kenellekään ei tule mieleenkään kaivaa digihärveleitä esille, muuten kuin muistojen tallentamista varten.
Toiseksi parasta retkellä on tietysti eväät. Ulkona on kiva laittaa ruokaa ja syödä! Tähän mennessä ollaan turvauduttu avotuleen ja makkarapakettiin, mutta nyt kun suunnitelmissa siintää retkeillä hieman enemmän, ostettiin klassikkojen klassikko Trangia. Varustimme perusversion setin heti myös kaasulla, niin kokkaaminen sujuu kätevästi kahdella pannulla. Ensimmäiseksi reseptiksi valikoitui lasten suosikki miilunpolttajan pasta eli pasta carbonara, jota on blogissa kokattu jo viisi vuotta sitten ;). Pastaksi käytettiin lyhimmän kypsymisajan vaativaa rakettispagettia ja parmesanin maku oli valmiiksi juustonmakuisessa ruokakermassa. Kotona ei tehty tätä ruokaa varten muita esivalmisteluita kuin pilkottiin pekoni valmiiksi. Se matkusti perille kahden kylmäkallen välissä minigrip-pussissa.
Retkeläisen pasta carbonara
Rakettispagettia tai muuta nopeasti kypsyvää pastaa
Paketti amerikanpekonia valmiiksi silputtuna
1 prk juustonmakuista ruokakermaa
muna
suolaa ja mustapippuria
Laita ihan ekana vesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, keitä pasta siinä ohjeen mukaan. Paistele pekonisilput kypsäksi. Kaada pastasta suurin osa vedestä pois, sekoita joukkoon muna, ruokakerma ja pekonit. Anna seoksen hieman hyytyä, sekoittele samalla. Mausta suolalla ja pippurilla (voit rouhia kotona valmiiksi pieneen purkkiin, minulla oli mukana pieni suolamylly ja pippuripurkki). Tarjoile kotona pilkkomiesi vihannestikkujen kera.
Helvetinkolu
Retkikohteeksi valikoitui Ruovedellä sijaitseva Helvetinkolu (Helvetinkoluntie 769, Ruovesi), jonne ajaa Tampereelta reilun tunnin. Kiersimme lyhimmän reitin eli Helvetistä itään -kierroksen, josta kävelyä kertyy vajaa viisi kilometriä. Reitti on kestävöitetty eli käytännössä jalan alla on koko ajan miellyttävä hiekkapolku, märemmillä osuuksilla leveät pitkospuut. Maisema on antoisan vaihtelevaa ja Helvetinjärven rannasta löytyy iso levähdysalue huusseineen, nuotiopaikkoineen ja tupineen. Näkymät näköalatasanteelta ja itse koluun ovat luonnollisesti huikeat. Tällä reitillä pärjäisi vaikka korkokengissä, eli sopii mainiosti kaltaisilleni retkeilytuskailijoille. Reitin lähtöpisteessä parkkipaikan tuntumassa on myös paikallista villisikaa burgrien muodossa tarjoileva kahvila – isäntänä maailman söpöin kultainennoutaja.
Ruokablogi Sitruunaruoho 